Viime viikon stressit.. but still alive

Jussin lähdettyä ei auttanut itku markkinoilla. Piti alkaa kirjoittamaan opinnäytetyön ensimmäistä versiota, sillä palautus oli jo seuraavana perjantaina 27.11. Olishan sitä ollut aikaa aloittaa jo 13.10, mutta aina sitä ajatteli, että siihen on vielä kuukausi. Niinhän sitä sillon olikin, noh, ei voi muuta sanoa, kuin että jos ei viime tippaa olisi, niin jäisi monta asiaa tekemättä. Viime viikko istuttiin kotona ja kirjotettiin hiki otsalla opparia. Aikatauluun oli ajoitettu: aamulenkki - opparia - koulua - opparia - salille - opparia. Ehti sitä jossain välissä syömäänkin, mutta ei sitten paljon muuta.

Tälle samaiselle viikolle oli myös 2 muuta deadlinea ja esitystä, ettei vaan kävisi aika pitkäksi. Stressitasot oli suht korkealla. :D Keskiviikkoiltana kun hilpasin koululle tsekkaamaan seuraavan päivän esitystä ryhmän kanssa, niin satoi lunta! Hyvin vähän, ja suli samantien, mutta silti, LUNTA. Aamulla kun avasin silmäni, parvekkeen ikkunasta heijasti valoa yllättävän paljon. Nousin. Vedin verhot sivuun. Maisema oli täysin erilainen. Jokapaikka oli valkoisenaan lumesta. En meinannut uskoa silmiäni, sillä kaikki sanoo, että Kremsiin ei tule lunta ja sitä on turha toivoa. Vedin lenkkikamat päälle ja lähdin Alinan kanssa aamulenkille! Hassua, lunta! (Kaikki kuitenkin suli päivän mittaan, mutta kuitenkin.)

Kalenteri oli täynnä ja opparia piti vääntää

Kyllä sieltä lunta tuli keskiviikkoiltana!

Maisemat parvekkeelta

En kestä tätä paperisotaa. Ensinnäkin se rekisteröityminen kaupungin asukkaaksi, jonka tein kun tänne muutin.. Ota paperit, passit ja jutut mukaan ja mene maistraattiin ilmoittamaan itsesi Kremsin asukkaaksi.. Pitäis muuten mennä vielä uudestaan sinne, koska jos on kauemmin kuin 3kk maassa, niin pitää mennä ilmottautumaan uudestaan, maksaa, ja olla vähän enemmän papereita mukana.. Noh tästä päästään siihen, että mun piti printshopissa käydä tulostamassa mun opparin eka versio.. kannellisena ja kaksin kappalein. Onko täältä koskaan kuultu sähköisestä teknologiasta? Noh, 15 euroahan siihen vain meni, allekirjoitin ja palautin koulun study serviceen. Ollaan kuitenkin vuodessa 2015. PALAUTETTU KUITENKIN!

Opparin, perjantain ja muuten vaan kaiken kunniaksi kokkailtiin tyttöjen kanssa tortilloja. Mentiin Alinan ja Sennin kanssa Oonalle kokkailemaan. Joululaulut soi ja ruoka maistui. Ruuan jälkeen mentiin mahan viereen makaamaan ja laitettiin leffa pyöriin. Katottiin ehkä puolituntia jotain maailmanloppuelokuvaa, kunnes joku kehtasi sanoa, että se oli aivan kuraa! Vaihdettiin Disneyn Keisarin uudet kuviot -leffaan. :D Villi perjantai! Aamulla kuitenkin odotti aamuysin saksan tunnit..

Saksan tuntien jälkeen suunnattiin Alinan kanssa Wieniin humpustamaan. Aurinko paistoi, mutta ulkona kävi kova tuuli. Ihan kun olisi Helsingissä ollut - tuuli meni luihin ja ytimiin! Käytiin Karlskirchen joulutorilla pikemmiten ja suunnattiin siitä Stephansplatzille glühweinille - vain koska ne mukit siellä on paljon kivemmat. Hehe! (Mulla on jo erilaista 4 mukia.) Matkalla Stephansplatzille saatettiin ehkä poiketa pariin kauppaan. Oli ihanaa nauttia viikonlopusta, aurinkoisesta päivästä, hyvästä glühweinista ja ihanasta seurasta keskellä ihmisten vilinää. Oli kyllä terävät glögit.. :D Jatkettiin Maria Hilferin strasselle kiertelemään kauppoja ja käytiin myös syömässä falafelia Maschu Maschu -nimisessä raflassa. Palvelu oli nopeaa ja ruoka hyvää. Ehkä liikaa oli kaalia kuitenkin.. Eikä rasvasta oltu säästelty. Ilmankos olikin hyvää. ;-)

Lauantaiaamun maisema koulun ikkunasta

Innokkaat saksan opiskelijat

Karlskirche

Joka kulman nokasta löytyy joulukojuja, glögin tuoksu tulvii kaduilla

Ihme joulukoristeita.. :D

Stephansdom

Ilta huipentui elokuvaan. Mentiin Haydn Kinoon katsomaan Nälkäpelin uusin osa. Wienistä sentään löytyi englanninkielinen leffa, toisin kuin täällä Kremsissä on kaikki dupattu saksaksi. Tuli jopa ymmärrettyä jotakin. :D Meidän ylläriksi leffa oli 3D, joten tulipa sekin koettua. Elokuva oli hyvä, mutta ehkä oli liikaa odotuksia. Taisi olla hieman väkisin tehty (niinku 2. osa elokuvista yleensä tuppaa olemaan).

Haydn Kino

Aamulla herätin Sennin mun kanssa aamulenkille ja hurja miten kova tuuli! Erehdyttiin menemään Tonavan rannalle ja saatiin kävellä slow motion -tyyliin vastatuuleen. Selvittiin kuitenkin hengissä. Päivä menikin skypetellessä ja löllöillessä. Oli pakko vielä lähtee juoksulle, kun tuntui että kasvaa kohta sänkyyn kiinni. Illalla meillä oli vielä Sennin kanssa ohjelmanumero - kauhusirkus! Oltiin nähty mainoksia ympäri Kremsiä ja tottakai kiinnosti, kun täällä kerrankin jotain tapahtuu. Se oli ehkä epämielyttävin kokemus vähään aikaan. Itävaltalaisilla on outo huumorintaju. Me oltiin Sennin kanssa ihan kauhuissamme ja paikalliset nauroi. Siellä temppuiltiin oikean moottorisahan kanssa. Ensinnäkin yleisön joukossa heiluteltiin moottorisahaa ihmisten päiden yläpuolella pelotellakseen yleisöä?? Ihan sairasta. Kakstahti vaan haisi. Ohjelmanumerona sahattiin vapaaehtoisen päästä ja käsistä tuorekurkkuja musta pussi päässä. Suomessa ei menisi ehkä tää konsepti läpi. Plus että siellä oli lapsia katsomassa tätä esitystä. Katuporaa työnnettiin kurkkuun ja veitsi vedettiin puoleen väliin rannetta, veri vaan roisku ja vaikka mitä sairasta. Akrobatianumerot oli hienot ja taitavat, ei oltu kavereita ihan kadulta revitty. Lavalla kävi pyörähtämässä tietysti muutama pelle, tulennielijä ja hulahulavanne. Kokemus tämäkin. :D Ainakin oli sitä kauhua.

Joulukalenteri ! :D

Juoksulle!

Kauhusirkus!

Tänään on tultu päiviteltyä, että miten aika juoksee näin nopeasti. Huomenna on jo joulukuu. Mun synttärikuukausi, Wuppiduppi. Mut mikä parasta - joulu! Pääsee Kiikkaan kaikkien rakkaiden luokse viettämään aikaa (ja toivottavasti pelaamaan monopolia?! ...Jussi??) Saa syödä ja nauttia kiireettömyydestä. Tuntuu hassulta, että oon tulossa Suomeen viikon lomalle. Yleensä oon lähtenyt Suomesta lomalle jonnekin. En malta odottaa. Ei sillä, että laskisin, mutta.. 21 päivää, että tuun kotiin! 24 päivää jouluun. 28 päivää, että lähden Severin kanssa Venetsiaan. 60 päivää, että Anni tulee tänne. About 213 päivää, että (toivottavasti) valmistun. Nyt siitä on 78 päivää, että oon kotipihasta lähtenyt. Aika juoksee. Kohta nähdään rakkaat!

Ens viikonloppua odotellessa, sillä Severin vanhemmat tulee Wieniin! :-)